Järviruoko yleistyy pelloilla ilmaston muuttumisen myötä. Se hyötyy kosteudesta ja kuivanakin aikana, sen juuristo pystyy toimimaan yli 1 metrin syvyydessä. Suuren juurimassan takia, järviruoko vaatii hyvän torjuntasuunnitelman. Kyntö ja jankkurointi häiritsevät järviruokoa pilkkomalla sen juuria. Myös toistuvat niitot vähentävät järviruokoa. Se ei ole nurmipeltojen rikka, vaan tavallisempi viljapelloilla. Järviruoko on yleinen rikka myös muualla, kuin Suomessa. Sen tieteellinen nimi on lat. Phragmites australis ja englanniksi Common reed.
Huomasin peltokierroksella, että Clearfield-rapsipellossa oli järviruoko vähentynyt huomattavasti. Olin ruiskuttanut pellon Cleravolla, joka sisältää mm. imatsamoksia 35 g/l. Imatsamoksin sanotaankin tehoavan järviruokoon noin 50 % teholla, kun se ruiskutetaan mahdollisimman myöhään. Oman arvioni mukaan teho oli nyt vähintään 70%.
Kemiallisesti järviruokoa voi torjua myös imatsapyyri-tehoaineella. Sitä on esim. BASF:n Arsenal 250 tuotteessa. Tosin se ei ole Suomessa hyväksytty käyttöön.
Yleisin torjunta-aine on tuttu glyfosaatti, joka tehoaa hyvin, kun se ruiskutetaan kehittyneeseen ruokokasvustoon vihreän kasvun lopulla. Käyttöväkevyys pitää olla vähintään 3% eli 6 litraa glyfosaattia ja 200 litraa vettä ( glyfosaatin pitoisuus 360 g/l).
Alla taulukko, jossa kerrotaan tehoja järviruokoon eri rikka-aineilla. Tehot on mitattu kolmella eri ruiskutusajalla eli kasvun alussa, kukinnan aikaan ja viimeisenä siementen täyttymisen aikaan eli vihreän kasvun lopulla. Torjunnan %-teho on tarkastettu kolmessa kohdassa eli 275, 360 ja 450 päivää ruiskutuksesta. Myös jäljelle jääneen järviruokokasvuston tiheys (density) on arvoitu 275 ja 450 päivää ruiskutuksesta.
Lähde; International Journal of Pest Management
