18.7. 2011 pidin koulutusta Eviran siementarkastajille Loimaalla. Aiheeksi oli sovittu hukkakauran kemiallinen torjunta. Luennon pituus oli noin 1 tunti.
Vuorovaikutteisen luennon alussa käsiteltiin hukkakauran kasvua, säilymistä luonnossa ja leviämistä uusille pelloille. Todettiin, että hukkakauralla on niin monta leviämistapaa, ettei peltojen jatkuvaa, jokaisena vuonna tehtävää tarkkailua voi jättää väliin. Paras ja tehokkain tapa torjua hukkakauraa on estää ensimmäisen siemen pääsy pelloille. Hukkakaura voi levitä mm. yleisiltä teiltä koneiden mukana, muuttolintujen ulosteiden kautta, hirvien kahlatessa peltojen läpi tai joenvarsilla tulvavesien välityksellä.
Jos tilanne on päässyt pahaksi, eikä käsinkitkentä enää riitä, otetaan kemialliset keinot avuksi. Ruiskutusten tavoitteena on mahdollsimman hyvä teho. Seokset muiden rikka-aineiden kanssa ovat mahdollisia, mutta yleensä ajoituksen kannalta ne eivät ole parhaita ratkaisuja. Seokset tautiaineiden kanssa sen sijaan onnistuvat hyvin. Ruiskutusta ei pidä tehdä sateen alle, vaan mieluummin keskeyttää ruiskutus ja jatkaa vasta sateen uhan väistyttyä. Vaikka nykyiset hukkakaura-aineet ovat systeemisiä eli ne liikkuvat kasvissa, pitäisi ruiskutuksen kaikissa vaiheissa pyrkiä mahdollisimman hyvään levitystasaisuuteen.
Suomen ainevalikoimaa tarkasteltaessa totesin muun muassa, että meillä on nykyisin hyvät, monipuoliset ja tehokkaat aineet, joilla voidaan saada hukkakaura torjuttua.