Ojaväli savimaalla on yleensä 10 - 16 metriä. Tämä toimii hyvin, kun maan rakenne on kunnossa ja pintamaa on läpäisevää. Nykyään suurempi osa sateesta tulee sulaan maahan, ei siis lumena eikä jäätyneeseen maahan. Tämä tiivistää savimaita. Näin tapahtuu, vaikka pellon pintaa ei rasitettaisi suurilla työkoneiden akselipainoilla. Savimaiden tiivistyminen on yhä yleisempi ongelma.
Alla olevassa Osmo-hankkeen kuvassa on selvitetty tiivistyneen peltomaan ojavälien tarvetta. Tavoitteena on, että pellolta poistuisi 8 mm sademäärä päivässä. Hyvin läpisevällä pellolla on mahdollista saada jopa 12 mm päivittäinen sademäärä hoidettua, kun ojaväli on 19,8 metriä ja ojan syvyys 1,6 metriä. Vastaavasti tiivistyneellä pellolla, 12 mm sademäärän hoitaminen vaatii huomattavasti matalamman ojitussyvyyden. Ojaväli pitäisi olla 1,6 meträ. Tällaiset salaojitukset eivät ole taloudellisesti mahdollisia nykyisillä menetelmillä.
Savimaan ojaväli -haastetta olen koettanut ratkaista kuvassa olevalla laiteella. Se on jotain myyräauran ja jankkurin väliltä. Auran nostaa maata hieman ja luo uraa pintavedelle. Syvemmällä on jankkurin terässä kiinni perinteinen myyräauran kuula, joka ohjaa syvemmällä olevia vesiä kohti imuojia. Laitteessa on ollut kolme terää, mutta sopiva työskentelynopeus on löytynyt kahden terän käytöstä. Tietysti pellon pinnan on hyvä olla kuiva ja mieluummin vihreän kasvuston peitossa, kun tällaista jankkurointia tehdään.
